Kengitys

Mä omistan niin monta paria korkkaria, saappaita, tennaria etten edes pysy enää itsekään kärryillä, pahin on että harvemmin edes käytän niitä ja olen jotenkin vakiinnuttanut kengitykseni kolmeen eri kenkäpariin, adidaksen superstarseihin ties kuinka monta paria olen jo kuluttanut puhki, töissäkin käytän kyseisiä kenkiä. Toiset on iki-ihanat nahka saappaat pienellä korolla, nekin aika kuluneita mutta en voi enkä raaski niistä luopua ja vieläkin vakuuttelen että korkolappujen vaihto auttaa asiaan. Ja kolmannet on rakkaalta ystävältä saadut Uggsit, neuvottelin ne tullista ulos kun kaverini sellaiset antoi joululahjaksi minulle pari vuotta sitten. Kyseinen ystävä asuu Ausseissa ja tiesi että haluan sellaiset, hirvittää ajatella millaisella summalla ne on hankittu mutta jestas että nekin on kovalla käytöllä olleet. Noh heitetään vielä neljännet aika kovalla käytöllä olevat kengät nimittäin pirun rumar Gore-tex kengät, mutta jokainen äiti tietää että ulkoilu lasten kanssa on paljon mukavempaa jos äidilläkin on hyvät varustukset. Olin se  äiti joka seisoi pulkkamäessä farkuissa ties kuinka monta vuotta kunnes yhtenä päivänä palelutin reiteni ja marssin ostamaan itselleni toppahousut. Sitten ostin välikausihousut tai tuulipuvun if you will. Mutta palataanpa asiaan, kengät.

Tässä lasten kengitykset

Sekalainen seurakunta kenkiä, kumppareita on yleensä vain yksi pari, mutta vuoroviikkohuoltajuuden takia niin olemme tulleet (tai no minä) siihen tulokseen että kumpparit on hyvä olla molempien kodissa, kuin myös kuravaatteet. Joten varustevastaavana, (eksäkin tietää että tämä on minulle intohimo ja hän itse inhoaa shoppailua joten olemme järjestäneet asian niin että minä ostan eksällekin ja hän maksaa) ostin isä saappaiksi Din Sko:sta kumpparit tytöille ja mun kotiin ostettiin Skanssiaisista mun himoitsemat Po.Pin kumpparit. Tytöt ovat kutakuinkin onnistuneet puhkoamaan joka ikisen kumisaappaan heidän omistuksessa ja tämä on ensimmäinen kerta kun meillä on Po.Pin kumpparit, joten joutuvat testiin nyt. Muut hyväksi todetut merkit on Tretorn ja Viking, muut merkit ovat joko murtuneet tai hajonneet muuten vaan.

Siniset kumpparit nollaseiskalle ja punaiset nollavitoselle, pukeminen on helppoa läpysköiden ansiosta ja himpun verran niukemmat varret ovat hyvät mun tikkujalka tyttärille.

Näistä olen haaveillut siitä asti kun sain tietää odottavani ensimmäistä lastani vajaa 8 vuotta sitten. Koska itse olen superstarsien suuri fani niin luonnollisesti halusin sellaiset lapsilleni. Nyt vasta toteutettiin tämä haave ja hyvä niin, lapset tykkäävät koska ovat helpot pukea ja siistit. Nollavitoselle piti vähän myydä näitä ja nollaseiska ilmoitti heti ettei valkoisia halua.

Nollaseiskan lempparit on alesta bongatut converset, hankalat pukea nyöritysten takia kun neiti ei itse osaa vielä niitä sitoa mutta että hän on näistä ylpeä ja mainostaa aina tutuille ja tuntemattomille että kato eiks mulla oo hienot kengät.

Eskari ja päiväkotikäytössä tai muuten vaan pihakäytössä meillä on Vikingin perustennarit en ole gore-tex kenkiä ostanut kevääseen kun kumpparitkin on.

Olen miettinyt paljon viime aikoina merkkitietoisuutta lasten keskuudessa ja miten perheen kiinnostus asiaan vaikuttaa. Esimerkiksi minun tytöt tunnistaa PoP:in vaatteet ja tietää mistä kaupasta voi ostaa esimerkiksi Villervallaa jne, meillä ei tosin dissata mitään merkkiä eikä myöskään toisten makuja. Ja kait mä vähän pelkään että parin vuoden päästä tytöt vaatii merkkien perusteella vaatteita. Vai saavatko he tarpeekseen nyt?

Asiasta puhuttiin ex-anopin kanssa kun jompikumpi lapsistani oli kertonut että hänellä on PoP:in takki ja että äiti tykkää niistä. Ex-anoppi sanoi että hän oli samanlainen kolmen ekan lapsen kanssa että laatu oli tärkeää ja siisteys ja kauneus, näistä kolmesta ei ole merkkifriikkejä eikä muutenkaan vaatefriikkejä tullut, kun taas perheen kuopus joka sai kaikki sisaruksensa pienet vaatteet haluaa enemmän merkkivaatteita nyt teini-iässään. Esimerkiksi mun eksä inhosi merkkejä niin paljon että ne piti ratkoa irti vaatteista jos ne oli esillä, nimimerkillä parista Leviksen paidasta olen ne punaiset tägit ratkonut irti.

Sitt kun mietin omaa lapsuuttani, mun äiti on artesaani ja ompeli mulle ja siskolleni vaatteita, hän myös rakastaa estetiikkaa ja mun isä sanoo aina että olen kuin äitini, lapsilla pitää olla just eikä melkein hyvät ja siistit vaatteet. Mutta äitinikin ratkosi merkkejä irti vaatteista ja inhosi logovaatteita. Muistan että äitini teki minulle hienon välikausipuvun kun olin 10-11v se oli mittatilaustyötä, värikäs ja kaikinpuolin huolella tehty, ja minä vaan odotin että kasvan siitä ulos että voisin saada Niken tai Adidaksen puvun kuten koulukavereillani. Yläasteella niin seurailtiin ihmisten peffoja jos Leviksen tägi näkyi niin homma oli ok, Dieselin merkkikin kävi. Ja nyt kun asiaa ajattelen niin mietin miten tyhmiä oltiin. Viimeisin farkkuhankintani taisi olla Kapp Ahlista että se siitä.

Äidiltäni olen kuitenkin perinyt ajatuksen että kopiot ja feikit on "huonompia". Mä en ymmärrä miksi kukaan ostaisi Thaimaasta tai muualta t-paidan joka on surkeeta laatua mutta siinä lukee Ralph Lauren? Mitä järkee? Jos ostat paidan niin osta joko oikea Ralph Lauren paita tai mene henkkamaukkaan ostamaan paita.

Ja lopuksi tunnustus, suomenruotsalaisista vitsataan aina että heillä on Burberryn kaulaliinat, ja jos olit mun lukiossa niin tämä oli täysin totta. Mutta koska itse yhdistän Burberryn vanhaan uskonnon opettajaani joka käytti kyseistä ruutukuviota niin hatuissa kuin paidoissa, ja tämä täti oli vanha jo silloin kun minä olin hänen opetuksessa. Näin ollen olen aina mieltänyt Burberryn vanhoihin naisiin ja ne samperin kaulaliinat statukseen jota minulla ei ikinä ollut eikä tule olemaan.

Teen siis pyhän lupauksen; come hell or highwater mun lapset eivät ikinä tule saamaan Burberryn kaulahuivia.