Kuorosota kisastudio pystytettiin kotiimme ja kaksi innokasta pikkuneitiä seurasivat silmä tarkkana Turun kuoron edesottamuksia. Kannustaen kovaan ääneen kotipaikkakuntansa kuoroa. Sitten kävikin niin että Turku tippui kisasta pois, ja minun nuorin Åboriginaalini purskahti pettyneenä itkuun ottaen tappion hyvin henkilökohtaisesti.
Itse asiassa en tajua miksi Turkua parjataan, en puhu nyt kuorosodasta vaan yleisellä tasolla. Aina kun sanon että asun Turussa ihmisissä herää epäluulo, vaikka olen ollut Turkulainen (virallisesti) about 7 vuotta niin olen muodostanut rakkaan suhteen Turkuun.
Kun tänne pöllähdin elokuussa 2004 landelta niin inhosin Turkua, etsien syitä miksi muuttaa pois. Mutta pikkuhiljaa Turku näytti kauneutensa, luovuutensa ja mahdollisuutensa jättäen minut tuntemaan suurta yhteenkuuluvuutta ehkä jopa lapsellista ihastusta. Kuten kaikissa rakastamissamme, myös Turussa on virheitä mutta en minä näe niitä koska olen rakastunut.
Rakastan sitä että minulla on yksityisyyteni. Kohta menetän sen. Ja minusta tulee sen yhden tyypin eksä, se joka pamahti raskaaksi nuorena sitoen tämän lupaavan miehenalun isyyden kahleisiin. Kyllä näin olen sen kuullut. Jos nämä kyseiset tyypit joskus lukevat tätä niin voinen vakuuttaa että se lupaava miehenalku on aika vakuuttava nykypäivänäkin. Niin sitä vanhetessaan viisastuu ja löytää paikkansa maailmasta.
Mutta Turkusein, fear not. Olen lähellä ja tulen hakemaan ilmaasi keuhkoihini uudestaan ja uudestaan kunnes taas joskus palaan takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti