Ekaluokkalainen.

Seven years have gone so fast. I still feel the same as then but you've changed.

Viikko sitten esikoiseni aloitti koulutaipaleensa. Äidin silmät kostuivat hieman. Miten siitä lapsesta kasvoikaan niin äkkiä nuori koululainen, lapsi joka ihan äsken puhui hassusti ja jota piti auttaa pukemaan itseään. Nyt tämä lapsi haluaa itse kävellä kouluun ja koulusta, valita omat vaatteensa ja tehdä omat voileipänsä. Kyllä hän tarvitsee minua vielä en sitä yhtään epäile. Mutta matka on alkanut kohti napanuoran lopullista katkeamista. Ja vaikka se on jännä matka minua hirvittää suunnattomasti.

Kunpa matkasi olisi vailla pahoja kuoppia ja rankkasateita, kunpa saisit olla onnellinen.

Rakas lapseni.

Pieni iso ihminen

Eilen saatoin esikoiseni kouluun. Hänellä oli maha täynnä perhosia ja kovasti jännitti. Äitiä vähän itketti. Asumme noin 800m koulusta ja sovittiin että neiti kävelee tuttua tietä kotiin mutta soittaa kun lähtee jotta minä voisin tulla häntä vastaan. En ehtinyt edes ulko-ovesta ulos kun neiti oli jo kotona LÄKSYJEN kanssa.  Tänä aamuna halusi kulkea itse, saatoin hänet pihalle ja sinne se lähti, isopieni rakkaani matkalla maailmaan.

Kiire kesälomalla

Sisustusvimma iski ja tuhlasin lomarahat, leikin Strömsötä ja lopputulos on tässä...