Hänestä on pikavauhtia tulossa sellainen jota itse omassa teiniangsti elämässä kadehdin salaa ja avoimesti vihasin. Nätti ja fiksu ja aina kymppejä, oli aine mikä tahansa.
Ei siinä mitään oman tyttären pärjäämistä toki toivoo ja olen iloinen että jos hän oikeasti panostaa koulunkäyntiinsä eikä tee niinkuin äitinsä joka ilmestyi yo-kokeisiin ja kysyi "mitäs tänään kirjoitetaan?". Olisin myös enemmän kuin tyytyväinen jos hän ei avautuisi opettajilleen ylimielisesti niin kuin minä joskus saatikka polttaisi salaa tupakkaa koulun pyöräkatoksen takana.
Okei nollavitonen on vasta 7 vuotias. Mutta edes 7 vuotiaana minua ei kiinnostanut koulu yhtä paljon kuin nollavitosta. Mä haaveilin elämästä luottaen että asiat järjestyy.
Ehkä sain hikipinko muksun jotta oppisin jotain uutta, omasta itsekurista.
Nollaseiska lienee tullut isäänsä ja minuun, aivot löytyy mutta niitä käytetään kun sille päälle sattuu.
Olen palannut rakkaimpieni luokse taas. Ja sain allekirjoittaa jälleen kerran kokeen jossa komeili 10.
Älä vaan liian fiksuksi ala, kun sitt mä näytän tyhmältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti