Glitteriä korviin

Viime sunnuntaina nollavitoseni täytti 7 vuotta, ja minun äitiurani on näin ollen kestänyt 7 vuotta. Olo on jokseenkin vanha. Mihin se aika katosi kun äskenhän mulla oli pieni vauva ja nyt mulla on iso tyttö jo.
Nollavitonen on kinunut korvareikiä jo pari vuotta, viime vuonna lupa heltysi mutta johti tuloksettomaan vierailuun reiittäjällä. Paniikkikohtaus olisi ehkä kuvaavin sana tähän. Noh puoli vuotta myöhemmin neiti sanoi että uskaltaisi taas kokeilla, ja jälleen kerran hyperventiloiden ja itkien poistuttiin ilman reikiä. Siinä kohtaa päätin että mun äitivibat tuhoaa tämän projektin ja siirsin tehtävän nollavitosen isälle. Tämäkin käytti nollavitosta reiittäjällä ja lopputulos oli että nollaseiskalla oli reiät korvassa muttei nollavitosella. Nollaseiskan reiitys meni niin että nollavitonen oli sanonut että jos pikkusisko uskaltaa niin hänkin ja isä sitten oli kysynyt jos nollaseiska haluaa reiät korviin ja hulivili tyttäreni oli ilman miettimistä sanonut että joo. Noh paniikki itku oli kahta kauheampi nollavitosella kun pikkusiskolla oli korvissa reiät ja se pettymys oli kamala.
Joten huonot vanhemmat ry:n jäseninä huijasimme nollavitosta. Annoimme hänelle tictacin ja sanoimme sen olevan lääkettä joka auttaa häntä uskaltamaan. Placebon vaikutuksella nollavitonen sitten uskalsi reiittää korvansa ja oli itsestään todella ylpeä.

Äiti sai shoppailla korviksia lapsilleen ja niistä joskus enemmän.

Nollaseiska

Nollavitonen

Nollavitosen synttärikakku