Siinä keskustelu meni vääjäämättä äitien syyllistämislinjalle että jos tekee niin tai näin niin aina on väärinpäin. Eksän sisko on ollut kotona lastensa kanssa ja sitä aina puolustelee ja minä taas aloin puolustamaan että olen ensi syksyksi hakenut nollaseiskalle hoitopaikkaa 4pvä/kk vaikka silloin olenkin kotilomalla. Siinä sitten puolusteltiin valintojamme kunnes tajuttiin että hei, mä en tuomitse sun valintoja ja sä et tuomitse mun valintoja. Elämä on toiminut hyvin näin ja lapsemme kasvaa ja ovat onnellisia joten mitä tässä puolustelemaan?
Ennemminkin voisi vähän selkäänsä ojentaa ja ylpeänä osoittaa lapsiaan, minä kasvatin heidät!
Ja tähän toim.huom. olin 19 vuotias kun nollavitonen syntyi, ehdin olemaan teiniäiti 2,5kk.
Mitäs sitten, eskaria on jäljellä kolmisen viikkoa ja sitten olisi sen aika että saatan esikoiseni kouluun!!!
Tässä päästiin mun isän luona pullaa leipomaan..
Tässä meidän luontopuistoretkeltä..
Tämä rakas nollavitoseni on todella hoivaava ja huolehtiva... tässä hän saattelee enoaan puistossa.
Metsä oli vähän kuin seikkailurata..
Rakkaimmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti